Aina olen luullut ettei kevät minuun vaikuta.
Luulin myöskin ettei naiskeho kiinnosta minua.
Mutta ihminenhän on erehtyväinen.

Tutuistuin siis Ilonaan, erääseen tyttöön harrastajaryhmässämme, jolle en ollut paljoakaan puhunut aiemmin.
Ja eräänä päivänä tajuan ihastuneeni häneen.

Mutta onko tämä oikeasti ihastumista? Vaiko lumejuttu? Enhän minä ole koskaan ihastunut kunnolla, aina joku muu on tehnyt aloitteen. Sitä julkkisihastusta ei voi laskea.

Antille en sano mirään, häntä eivät rakkauskiemurat kiinnosta ollenkaan, hän inhoaa niitä.
Puhun Tytin kanssa ja kerron olevani kenties ihastunut.

Hän alkaa vaatia minua paljastamaan kenestä on kyse. Ja heittää arvauksen ilmoille. Ja arvaa oikein. Säpsähdän ja alan inttää vastaan, miten hän saattoi aavistaa?
Tytti tuntee minut liian hyvin, ihanniinkuin Anttikin. Kutsun heitä syystäkin parhaiksi ystävikseni.
Perusteluksi Tytti kertoo sen, etten ole muusta kuin Ilonasta puhunut kahteen viikkoon.

Ainakin varmistun tunteistani, ei se mikään lumejuttu voi olla jos reagoin näin. Sen on oltava ihastus.

Koulussakin vain leijun irti ilmasta, mahassa lentelee perhosia.

Tytille kertomista seuraavana päivänä videopuhelen erään hyvän ystäväni kanssa, kutsun häntä Lindaksi sillä hän rakastaa liskoja ja matelijoita, ja totean olevani kenties ihastunut.
Hän arvaa heti oikein tunteideni kohteen.
Miten on mahdollista että kaikki tietävät asiani?

Varmistun vielä vähän lisää, ja seuraavana päivänä puhun erään hyvän ystäväni kanssa syvällisiä koulussa, ihastumisista ja sellaisista.
Puhun äitini kanssa puhelimessa niinkuin useimpina tavallisina arkipäivinä, ja tottean olevani ihastunut. Hän kysyy kehen, vastaan, ja hän toteaa arvanneensa.
Kaikki tosiaan tietävät asiani, mitä?

Saman viikon loppuna Ilona on tulossa meille. Heillä on nimittäin lomaa koulusta.
Päätän kertoa torstaina.
En tiedä osaisinko olla hänen kanssaan tavallisesti nyt kun olen varma tunteistani.
Mietin pitkään kertoako vai jättää kertomatta. Tiesin hänen antavan mahdollisuuden, olimme puhuneet syvällisiä aiheesta, kun hän kertoi pettymyksestä oman ihastuksensa suhteen.
Ja mietin, mitä jos hän ihastuukin taas johonkuhun? Ja hänellä lykästää?
Kerrankin kun olen itse ihastunut johonkuhun. Päästänkö mahdollisuuteni menemään?

Kerranhan tässä eletään.

Puhun Ilonan kanssa pitkään, kerron olevani ihastunut mutten tiedä kertoako. Puhumme parhaista tavoista kertoa, siitä että kannattaa tarttua hetkee ja niin edelleen.

En kuitenkaan kehtaa sanoa sitä suoraan. Laitan hänelle viestin erään nettisivun kautta.
En tiedä milloin hän käy siellä seuraavan kerran, joten linkitän salakavalasti jonkin linkin sivustolle, toivoen hänen huomaavan viestini.
Pian hän on hämillään, vaatien selitystä.
Silti otettu.

Ja hän alkaa kutsua minua omaksi ihastuksekseen.

Olimme puhuneet tosiaan jo sukupuoleni halki, sen että olen mies. A-seksuaalisuudenki olimme jo käsitelleet.
Ja hänelle kaikki se olisi okei.

Viikonloppuna me sitten näimme. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olimme tutustuneet. Mutta emme ensimmäistä kertaa koskaan.

Ja asiat jälleen johtivat toiseen.
Sunnuntaina seurustelimme.
Tällä kertaa uskon tosissani siihen että tämä kestää.

Voisin puhua hänestä aina vain, mutta olen kirjoittanut tänään niin paljon, että taidan jättää sen toiseen kirjoitukseen.